Teen töitä nuorten kanssa, joiden koulupolku ei ole ollut suoraviivainen tai helppo. Syitä tähän on yhtä monta kuin on nuoriakin. Useat heistä – ja heidän perheensä – ovat kuulleet vuosien varrella, mitä pitäisi tehdä ja kuinka nopeasti pitäisi edetä. Parhaiden ratkaisujen löytymiseksi katse on suunnattava yksilön sijaan ympäristöön: millaiset rakenteet mahdollistavat oppimisen ja hyvinvoinnin?
Tarvitaan joustavia ratkaisuja, onnistuneita kohtaamisia ja toimivaa yhteistyötä.
TUVA voi vastata moninaisiin tarpeisiin
Vuonna 2022 käynnistynyt TUVA-koulutus (jatkossa ”tuva”) on nivelvaiheen koulutus nuorille, jotka esimerkiksi etsivät omaa alaansa, haluavat korottaa peruskoulun arvosanojaan tai vahvistaa yleisiä oppimisvalmiuksiaan. Oppivelvollisuuden laajenemisen myötä kunta osoittaa opiskelupaikan TUVA- tai TELMA-koulutuksesta oppivelvollisille, joilla ei ole vielä jatko-opintopaikkaa. Tämä tarkoittaa, että tuvan on taivuttava hyvin monenlaisiin tarpeisiin.
Itse siirryin sosiaalialalta opetuksen pariin vuonna 2021. Olen saanut seurata aitiopaikalta tuvan käynnistymistä ja kehitystä Vantaalla – ja nähnyt, kuinka isoja rakenteellisia muutoksia laajennettu oppivelvollisuus toi mukanaan. Vuosittain Vantaan TUVA-koulutukseen osallistuu noin 300 nuorta, joilla on hyvin erilaisia tavoitteita ja tuen tarpeita.
Yksilöllisiä ratkaisuja – pienin mutta määrätietoisin askelin
Tuvan kehitystyö ei aina näy ulospäin. Kulisseissa on tehty muutoksen keskellä merkittävää kehittämistyötä rajallisin resurssein. Varian tuva on lähtenyt rakentamaan yksilöllistä opetustarjontaa, jossa hyödynnetään monipuolisia oppimisympäristöjä ja tuetaan opiskelijoita eri tavoilla.
Tyypillistä tuva-opiskelijaa ei ole olemassa – opiskelijat tulevat tuvalle eri syistä, ja usealle heistä sopii juuri tuvan tarjoama laaja valinnaisuus: ammatilliset, lukio- tai työvaltaiset opintopolut. Tuva on myös tärkeä mahdollisuus niille nuorille, joilla on enemmän tuen tarvetta tai rajallisemmat voimavarat. Vaikka osa opiskelijoista hyötyy ammatillisesta erityisoppilaitoksesta, myös yleisen oppilaitoksen tuvan on kyettävä joustamaan.
Yksi ylpeyden aihe on joustoryhmä, jossa keskitytään vahvuuksien löytämiseen ja onnistumisen kokemusten rakentamiseen. Ryhmään ohjautuu nuoria, jotka tarvitsevat enemmän aikaa ja luovia ratkaisuja ennen siirtymistä muihin ryhmiin. Ryhmä syntyi konkreettiseen tarpeeseen – asiakkailleni, jotka olisivat jääneet palveluiden väliin. Tiedätte tarinan: liian hyväkuntoinen yhdelle taholle, liian huonokuntoinen toiselle. Tuvan koordinaattoriopettaja lähti esihenkilöiden tuella rohkeasti rakentamaan ryhmää näille nuorille, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Vaikka kaikkia ei voida aina tukea täysin toivotulla tavalla, mahdollisuus keskittyä sopivan kokoisiin tavoitteisiin, ajan antamiseen ja kannustukseen on monelle juuri se ratkaiseva askel.
Yhteistyöllä kohti oikea-aikaista tukea
Arvostan suuresti ajattelutapaa, jossa ei jäädä puhumaan pelkästään yksilöön liittyvästä koulukuntoisuudesta, vaan kysytään: mitä me voimme tarjota, mihin nuori juuri nyt pystyy? Samalla pitää muistaa, että koulu ei ole hoitolaitos – siihen tarvitaan myös moniammatillista verkostoa ja ulkopuolisia palveluita. Parhaat tulokset saavutetaan yhteistyössä: kun monialainen tuki on oikea-aikaista, tavoitteet realistisia ja perhe mukana, syntyy polku, joka kantaa.
Kiitollisuus ja ylpeys
Työni parhaita hetkiä ovat ne, kun saan sanoa nuorelle: olen ylpeä sinusta. Kun joku, joka on kamppaillut pitkään, lisää koulussaoloaikaa tai saa tehtyä loppuun kurssin, joka oli jo muuttunut möröksi. Kun saan kuulla loman jälkeen innostuneen ääneen: ”Karita, arvaa mitä mä oon tehnyt! Sä saat taas olla ylpeä musta.” Ja kyllä, minä todella olen.
Olen ylpeä jokaisesta nuoresta, joka yrittää ja ylittää omat pelkonsa. Heistä, jotka auttavat toisiaan ja tuovat lämpöä ympärilleen. Ja olen ylpeä myös kaikista ammattilaisista, jotka tekevät suurella sydämellä työtä sen eteen, että meidän yhteisillä nuorillamme olisi parempi tulevaisuus.
Karita Snellman 