Olen viime aikoina pohtinut kohtaamisen merkitystä erityisesti nuorten kanssa. Siksi haluaisin jakaa kanssasi muutamia ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Viime viikolla oppivelvollisuuswebinaarissa nuori kokemusasiantuntija kertoi mikä merkitys vaikeuksia kohdanneelle nuorelle on sillä, että opettaja tervehtii ja kysyy kuulumisia. Nuoren huomioiminen voi olla pieni teko, mutta sillä on iso merkitys. Ikinä et voi tietää, mitä toinen kokee juuri nyt ja kuinka pienestä romahtaminen on kiinni.
Keski-ikäiset aivoni koittivat muistella omia nuoruuden kokemuksia. 90-luvun Lahdessa lankapuhelimien aikana perjantai-iltaisin hengattiin vielä keskustassa isolla porukalla. Nuorison keskuudessa päivysti Monon huoltopäivystys, jossa oli vapaaehtoisia ja johtovuorossa oli sosiaalityöntekijä. Monon tehtävänä oli kohdata ja auttaa nuoria kaduilla ja tapahtumissa. Teininä oli jännittävää, kun Monon työntekijät lähestyivät. Vähän kikatutti, enkä uskaltanut paljon jutella, mutta edelleen muistan, miten mukavaa oli, kun supersossut Hanna ja Ripa kävivät moikkaamassa.
Kun itse täysi-ikäisenä liityin Monoon vapaaehtoistyöntekijäksi, sain oppia Hannalta, Ripalta ja muilta konkareilta, miten kohdata nuorisoporukoita. Aluksi se jännitti ja mielessä oli erilaisia pelkoja – entä jos nuoret torjuvat tai tilanne muuttuu uhkaavaksi? Pian huomasin miten rohkeasti ja rennosti konkarityöntekijät kohtasivat nuoria, ja palaute nuorilta oli lähes aina pelkästään positiivinen.
Myöhemmin minut palkattiin katupainotteeseen etsivään nuorisotyöhön, jossa pääsin toden teolla treenaamaan kohtaamistaitoja eri ikäisten parissa. Ensimmäisinä viikkoina Tesoman seudun kaduilla jännitti eniten se, että tutustutaanko kehenkään ja kiinnittyvätkö nuoret meihin. Huoli oli turha. Nuorten porukat ottivat meidät todella hyvin vastaan ja luottamuksen synnyttyä meidän ei tarvinnut enää etsiä, sillä meille soitettiin ja pyydettiin paikalle.
Työurani merkittävin ja opettavaisin jakso oli viisi ensimmäistä vuotta kentällä. Nuori työntekijä kasvoi yhdessä nuorten kanssa. En usko, että ikinä enää voi tulla samanlaista kokemusta ja yhteyttä. Pitkäkestoinen suhde nuoriin teki heistä omalla tavalla tärkeitä ihmisiä, jotka jättivät pysyvän jäljen sydämeeni. Omat ohjaustaitoni ja tietoni ovat siitä ajasta kehittyneet, mutta toivon aidon välittämisen ja läsnäolon tuoneen silti jotain hyvää heidän elämäänsä.
Nykyään ohjaussuhteeni ovat lyhyitä eikä nuoren tai perheen ole tarkoituskaan kiinnittyä minuun. Olen kuitenkin huomannut, että omasta työstäni tulee mielekkäämpää, kun kohtaan nuoren etsien hänestä vahvuuksia ja hyviä puolia. Sitä kautta näen hänessä hyvää, katson häntä arvostaen, ja silloin pienessä ajassa voi löytyä yhteys. Yhteys lisää empatiaa ja tahtoa löytää hyviä ratkaisuja.
Hyvä kohtaaminen ruokkii itseään pitkällä aikavälillä. Arvostavan kohtaamisen kautta syntyy ajan myötä luottamus, ja luottamuksellisessa suhteessa on helpompi käsitellä myös vaikeita asioita.
Mitkä kohtaamiset ovat jääneet sinun mieleesi ja miksi? Olisi hienoa kuulla sinun tarinasi! Mukavaa päivää sinulle, kaverini!
Karita Snellman 