Vantaa on liittynyt kahteen merkittävään muutosvaiheeseen elämässäni. Vantaa on ensimmäinen kaupunki, johon muutin kotikaupungistani Lahdesta vuonna 2001. Pääkaupunkiseutu houkutteli juuri lukion päättänyttä nuorta. Oma suunta oli vielä hukassa ja hain Helsinkiin opiskelemaan lähihoitajaksi. Asunto löytyi Vantaan Rajatorpasta. Asuimme ystäväni kanssa kimppakämpässä yksiössä kustannussyistä.
Asuinalue oli mukavan rauhallinen ja siitä oli lyhyt matka Myyrmannin palveluihin. Autottomana arvostin erityisesti hyviä julkisia yhteyksiä, vaikka linjojen runsauden takia taisin olla vähän väliä väärässä paikassa. Siihen aikaan ei vielä ollut reittiopasta ja opastetauluja. Onneksi opettajat olivat ymmärtäväisiä.
Muuttuneiden tilanteiden ja mahdollisuuksien myötä elämä kuljetti Espoon kautta Hämeenlinnaan ja Tampereelle. Jälkikäteen ajateltuna pidän hyödyllisenä, että olen saanut asua ja tehdä työtä useammassa kaupungissa. Koen viihtyväni hyvin kaupungeissa, joissa on hyvät liikenneyhteydet, tarpeeksi kulttuuri- ja harrastusmahdollisuuksia sekä mielenkiintoisia työmahdollisuuksia. Arvostan myös luontoa ja rauhallisuutta, jota on löytynyt hyvin isommistakin kaupungeista.
Tampere tarjosi minulle sekä akateemisen koulutuksen että kattavan katsauksen hyvinvointipalveluihin käytännön työn tasolla. Erityisesti opin, miten matalan kynnyksen sekä nuorten palveluihin panostamalla voidaan kohtuullisen kustannustehokkaasti tuottaa hyvinvointia. Vaikka Tampere antoi minulle paljon, heräsi 2020-luvun vaihteessa ajatus palata takaisin pääkaupunkiseudulle.
Vantaa nousi ajatuksiini kahdestakin syystä. Ensinnäkin, olin huomannut miten mielenkiintoisia projekteja Vantaalla tehtiin nuorten parissa. Hankkeiden ja projektien teemat lisäsivät mielenkiintoa Vantaan kaupunkia työnantajana kohtaan. Toinen kiinnostuksen herättäjä oli kehärata ja sieltä näkyvät uudet asuinalueet, etenkin värikäs Leinelä. Minulle tärkeää on muutenkin hyvät kulkuyhteydet kaupungin sisällä sekä junayhteydet muihin kaupunkeihin, jossa asuu ystäviä ja sukulaisia. Lentokentän läheisyys oli myös plussaa, sillä puolisoni lasten toinen koti on Espanjassa.
Miten lopulta päädyin uudestaan vantaalaiseksi on osa onnekkaita sattumia. Tosin uskon siihen, että sattumien takana on tietoisia ja alitajuisia päätöksiä, jotka ohjaavat näkemään mahdollisuuksia ja tekemään työtä niiden eteen. Vuonna 2021 palasin Espanjasta etsivän nuorisotyön pilottiprojektin parista Suomeen. Olin irtisanoutunut ennen Espanjaan lähtöä vakityöstäni. Minulla oli paikka tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa, mutta en saanut rahoitusta Espanjan suomalaisiin liittyvälle väitöskirjatutkimukselleni, joten täytyi etsiä uusi työpaikka.
Sijainnin ja houkuttelevien uusien työmahdollisuuksien vuoksi Vantaa oli ykköskohteeni. Sain paikan syksyllä 2021 toisen asteen koulutuksesta. Pidentynyt oppivelvollisuus oli astunut voimaan ja kuntien tehtävänä oli nimetä ilman opiskelupaikkaa olevien ohjauksesta ja valvonnasta vastaava henkilö. Tämä uusi toimenkuva tuntui kuin minulle tehdylle. Siinä yhdistyi tietyt piirteet etsivästä nuorisotyöstä yhdistettynä laajaan verkostotyöhön ja pedagogiseen osaamiseen. Työ on ollut vaativaa, mutta myös erittäin antoisaa ja opettavaista, ja olen sen kautta päässyt tutustumaan laajasti Vantaan kaupungin, hyvinvointialueen ja pääkaupunkiseudun hyvinvointi- ja koulutuspalveluihin sekä lukuisiin eri yhteistyökumppaneihin niin yhdistysten, yritysten kuin kunnan ja hyvinvointialueen puolelta.
Mieleisen työ lisäksi Vantaalta löytyy paljon luontoa kävely-, pyöräily- ja juoksulenkkeilyyn sekä hyviä kuntosaleja. Kulttuuritarjontaa löytyy sekä Vantaalta että kätevästi saavutettavissa olevista ympäristökunnista. Tonin kanssa käymme pyöräretkillä katsomassa lähialueiden nähtävyyksiä. Käsittelen myöhemmin tässä blogissa Vantaan helmiä ja ylpeyden aiheita sekä niitä asioita, joita pitäisi kehittää, jotta Vantaan viihtyvyys, turvallisuus ja vetovoima olisi vielä parempaa.
Karita Snellman 